Maaliskuu suhahti nopeasti ohitse. Chiaran juoksuja ollaan odotettu jo helmikuun lopulta, mutta vielä maaliskuun loppuun niitä ei ole kuulunut... Nyt on sitten hetki kun neitokainen astutetaan. Urokseksi on valikoitu komea Tsarodej Jack Hot Pepper jota kävin myös tapaamassa Turun KV näyttelyssä, tosin jo tammikuussa. Poiku oli oikein ihana, komea, pikkuruinen ja varsin mallikkaasti käyttäytyvä nuorukainen, uskoisin että pennuista tulee varsin passeleita trusseleita :) Innolla odotan tulevaa Chiaran jälkikasvua, kunhan tuo neitonen viitsisi sen juoksun nyt aloitella...

Lepsämässä on käyty kyläilemässä enemmän kuin liikaa eikä koiruudet enään lainkaan tahtoisi lähteä sieltä kotiin. Meikun elämä sujuu varsin tasaiseen tahtii. Naisia pidetään ojennuksessa kotona ja niitä suojellaan ulkona ;)

Menneen kuukauden aikana ollaan nyt vihdoinkin edetty siihen pisteeseen että uuden talon katsominen muuttui ostamiseksi! Pistimme oman kämppämme myyntiin ja löysimme Vihdin Otalammelta unelmien kodin. Tarjouksemme hyväksyttiin ja muuttamaan pääsemme toukokuun puolessa välissä :) Talo on ihana 156 neliöinen hirsitalo ja pihaa löytyy sopivat 1,23 hehtaaria :) Nyt on tilaa koirilla juosta ja itsekkin saa huokaista kun saamme vielä aidan vedettyä pihan ympäri. Voin vaan arvata kuinka onnellisia koiruudet ovat jahka tajuavat ettei enään tarvitse elää kerrostalo elämää! Vihdoinkin se tapahtuu mitä olemme odottaneet piiiiitkän aikaa!

Maaliskuun lopussa käytiin pyörähtämässä myös pohjanmaalla pankkiasioiden puitteissa. Meikku & co pääsivät vierailemaan Matin äitin uudessa tuvassa ja näkemään toiseen kertaan myös ihanan Miina-collien. Kaikki tulivat oikein hyvin juttuun niinkuin myös silloin kun olimme vuotta vaihtamassa Ylistarossa. Kivaa kun voi hyvillä mielin käydä kyläilemässä vaikka uudessa tuvassa tilaa hieman aijempaa vähemmän onkin. Kaikki olivat oikein nätisti eikä tarvinnut pelätä konflikteja ;)

Sivuiltamme löytyy enemmän talvisia kuvia turreista!

Huhheijaa, päätinpä päivittää tämänkin blogin hyvin pitkän tauon jäljiltä. Yritän muistella mitä menneinä kuukausina on tapahtunut... Mitään kauhean yksityiskohtaista en valitettavasti muista mutta kurkistetaanpa pientenhassujen elämään hiukan :)

Helmikuu sujui kiireisesti kaiken kaikkiaan. Ihan kuun alussa kävimme Chiaran kanssa Jaakko Suoknuutin agilitykoulutuksessa Turussa. Saimme hurjasti vinkkejä oikein hyvältä koutsilta, vaikka itse harjoitukset ei aivan nappiin menneetkään :) Meillä on todella paljon parannettavaa tekniikassa ja ihmekkös tuo kun ei tekniikkaa omilla viikkotunneilla tehdä juuri lainkaan. Jotain sentäs saatiin onnistumaan ja pääasia oli että meillä oli hurjan hauska päivä :) Jaakko on hauska koutsi joka kuitenkin sanoo reilusti sekä positiivisista että negatiivisistä asioista.

Helmikuun lopussa muutimme kahdeksi viikoksi Lepsämään ihan koirien iloksi :) Siskoni lähti perheensä kanssa lomamatkalle ja päätin vallata niiden talon. Kyllä koirat olivat niiden viikkojen ajan onnellisia!! Saivat ulkoilla niin paljon kuin halusivat ja kyllä kieltämättä sitä itsekkin nautti täysillä omakotitalo elämästä. Muutama viikko hurahti harmittavan nopeasti ja kotiin oli ihan mukava tulla. Tosin jos saisin päättää muuttaisin kyllä heti paikalla täältä pois :) Kuukausi sujui kaikenkaikkiaan kiireisissä merkeissä omalta kohdalta mutta koirilla oli varsin leppoinen kuukausi.

 Kuvassa Meikku upouuden takin kanssa

Voi että kun en nyt lainkaan kerkiä pitämään tätä blogia ajantasalla. Arki sujuu normaaliin tapaan, tosin pentusen kanssa menee aikaa russeleita enemmän. Näin se menee vaikka kurjalta kuulostaakin :) Kaikki pidetään tyytyväisenä ja Rogue onkin päässyt metsään palloilemaan ja juoksentelemaan riittämiin ja on ollut siitä varsin otettu. Se on vähään tyytyväinen. Chiaran kanssa meillä alkaa ongelmat kasaantumaan... Kotona kaikki sujuu toki hienosti, mutta agilityssä meillä on sitten senkin edestä propleemia :)

Parit viime treenit on menneet ihan ok. Viime vuoden viimeiset "kisatreenit" oli katastrofi. Nyt olenkin treenejä ennen vienyt Chiaran vähintään 45min. metsään juoksemaan pallon perässä. Pakko saada kaikki ylimääräinen virta siitä pois ennen treenejä. Se on ainut keino millä se pysyy edes kutakuinkin hanskassa, ainakin ensimmäiset kaksi harjoitusta :) Sitten kierrokset on usein jo niin korkealla että alkaa hommat taas suoraansanoen kusta. Viime kerralla käytiin Mikan kanssa läpi Chiaran selkeät vahvuudet ja olin oikeastaan ihan tyytyväinen päivän antiin muutenkin. On mukavaa saada positiivista kommenttia kaiken meidän taistelun jälkeenkin. Mä olen niin kriittinen ihminen etten tohdi huomata mitään positiivista ja keskityn vain negatiivisiin asioihin. Jos kuitenkin saisin hyödynnettyä ne kaikki positiivisuudet Chiarassa ja meidän yhteistyössä kaikki sujuisi varmasti paljon paremmin... Kyllä me vielä näytetään!! Eniten tässä harmittaa se että Chiara on oikeasti HYVÄ koira. Mä en vaan ole löytänyt vielä samaa säveltä sen kanssa. Pentutauko tekee varmasti hyvää mun ja koiran suhteelle, ainakin näin toivoin. Ainakin olen valmis tekemään töitä sen eteen ettei meidän suhde ainakaan etäänny!

Mulla taitaa olla käsissä kolme aarretta josta yksi on hieman hönö mutta ehdottomasti paras kaikista! Siitä ei ehkä saa kisoihin agitykkiä sitte millään mutta se on koira joka saa mut ja muut hymyilemaan vaikka olisi kuinka tahansa masentunut! Sitten mulla on koira joka on pirskatin hyvä, mutta mulla on varmaan suhtautumis ongelma siihen... Sitten se kolmas on niin täydellinen että pelottaa :D

Pahoittelen, ettei päivityksiä ole tänne sadellut turhan paljoa. Toivotaan että ensi vuonna saan itseäni niskasta kiinni ja pääsen päivittämään sivuja useammin. Agility rintamalla ei juuri kehuttavia suorituksia/treenejä ole takana, mutta uusi vuosi, uudet kujeet! Katsellaan kuinka saadaan taas homma haltuun. Mime porskuttaa tyytyväisenä, nenä kiinni jokaisessa paketissa :) Nyt kuitenkin toivotamme:

Hyvää ja Rauhallista Joulua sekä Ihanaa Uutta Vuotta 2009!

Taas on tovi vierähtänyt, kiirettä pitää vieläkin. Tylsää kun kaikki lumet lähti. Metsään ei pääse kun ei siellä eteensä näe, tosin eilen tein taas extreme lenkin töiden jälkeen, mutta se on niin hurjaa että! Onneksi otsalamppu on kohtuu hyvin valaiseva. Mime on tylsistynyt, sille metsälenkit on kultaakin arvokkaampia, se rrrakastaa niitä. Chiaralle on oikeastaan ihan sama missä se lenkkeilee, suurimmat energiat menee tätänykyä tirrin kanssa peuhatessa. Maimen yritykset saada pentu leikkimään on aika epätoivosia ja samalla koomisia: Se tulee iholle, örähtää miehekkäästi ja nypäsee niskasta. Chiara olisi tässä vaiheessa seitsemännessa taivaassa, mutta tirri vaan heittää selälleen. Sitten Mime on sillai "VÖÖT, toi pentu ON outo" ja lähtee pois. Pentu jää selälleen makaamaan kysyvästi "teinks mä jotain väärin?". Ulkona ne jo juoskee yhdessä koska pentu on niin nopee että pysyy jo melko hyvin vauhdissa :) Noita turriaisia voisi vaan katsella päivästä toiseen ja nauraa.

Agilityrintamalla mennään parempaan ja huonompaan suuntaan. Parempaan siinä suhteessa että Chiaralla on intoa kuin kokonaisessa pienessä kylässä. Radalla olen saanut sen myös paremmin tulemaan ihan lähelle. Huonompaan taas siinä että aloitukset on KAMALIA. Se näyttää niin keskisormea kun pieni koira osaa (ja hyvät ihmiset, älkää sanoko ettei koira näytä keskaria jos se tietää mitä pitäis tehdä...). Se räkyttää päin naamaa, ei jää ja kun tulen korjaamaan sitä se haukkuu entistä enempi ja ei melkein anna kiinni :P Nyt on mulla pian keinot lopussa... En voi komentaa sitä liikaa koska muuten se menee täysin lukkoon, kerran viikossa kun on treenit ei tee mieli viedä sitä omalla vuorolla autoon samantein jos se alkaa pottuilee... Ostetaan yksi hyvin pitkä pinna!

Viime torstain treenit meni ihan kivasti. Saatiin muutama hirmuisen hyvä vinkki tulevaisuuden varalle jos kisoja ja radan suunnittelua ajatellaa. Ihan perujuttuja jota en kyllä itse ollut tullut lainkaan ajatelleeksi. Sunnuntaina olikin sitten Tuija Kokkosen agi jossa kävimme radalla läpi ne ohajaukset joita aikasemmalla treenikerralla opettelimme. Tarkoitus oli kotona harjoitella ne hyviksi... Hah, niin oli tarkoitus ;) Kaikki sujui kuitenkin odotettua peremmin. Tosin kaikki muu mitä kuvitella saattaa menikin penkin alle. Nooo, ei mitään harjoitellaan harjoitellaa. Kotiläksyksi saatiin kepeille tuloharjoituksia. Pitkät välimatkat opn meidän ongelma. Jos en itse ole mukana kepeille menossa niin ei muuten mene tuokaan, tulee jalkoihin pyörimään tai alkaa haukkua, jipii. No koulutus ei ehkä antanut niin paljon kuin odotin, mutta ihan hyvä se silti oli. Tirri oli mukana totuttelemassa kaaosmaisempaan hallielämään. 

päivittelin näitäkin sivuja. On keritty puuhailemaan vaikka mitä, mutta ensiksi pitää mainita että nuo kaksi turrieria on NIIN onnellisia kun on saatu lunta ja paljon! Nyt voi metsässäkin mennä rauhassa vielä työpäivän jälkeenkin ja jopa myöhään illalla, mikäli niin mielii. Roketti kiittää lumasta ja toivoo sitä koko talvelle. Skii ei muuten ole niin hullu kuin roketti, mutta sen viimeisetkin käytöksen pisarat kaikkoavat taivaan tuuliin kun ulkona on lunta! Hölmöt. Aika menee edelleenkin hyvin pitkälti tiiperön kanssa touhutessa ja niinhän se pitääkin. Koittakaa kestää russet, ei enää kauaa! Mime on saanut kunnian olla tiiperöisen kanssa ulkona hyvin paljon ja se on oikein hienosti penskan kanssa. Chiara leikittää kakaraa maailman tappiin... 

Mime on alkanut taas olemaan tyytyväinen elämäänsä ja hyväksynyt pupeloisenkin joukkoon hienosti. Vielä ei sisällä sitä leikitetä, mutta kovasti se haluaisi. Vielä ei pysty, koska vääränrotuista pitää sulatella kaaaaaauuuuan ihan periaatteesta. Ulkona kyllä juostaisiin kilpaa pienen pasipiiperön kanssa.

Chiara on ryhdistäytynyt agilityn saralla. Viimeiset reenit ovat olleet varsin mukavia ja yhteistyö on jokseenkin ollut hyvää. Hirmuisen täpinöissään se on nyt ollut aina agiimaan päästessään, enemmän kuin ennen. Aina se on innoissaan ollut mutta nyt se purkaantuu ärsyttävästi kamalalla räkyttämisellä esim. juuri kun ollaan rataa lähdössä suorittamaan. Vauhtia on tullut jokseenkin lisää, mutta vielä vähän sitä voisin haluta enemmän. En sillä että itse välttämättä pysyisin enään sitten sen perässä tätäkään vähää ;) Torstain reenit on olleet melko hyviä nyt. Katsotaan josko jaksaisin lisätä ratoja tänne hieman myöhemmin.

Viime sunnuntaina olimme Anna Oreniuksen koulutuksessa. Chiara oli aikas kivasti mutta kusi lähdöt täysin. Pisti oikein ärsyttävät älämölöt ja näytti keskaria ihan antaumuksella. Ei vaan suostunut jäämään... Tapeltiin tovi ja saatiin kuin saatiinkin se pysymään, ainakin sen kerran :) Annakin naureskeli kuinka voi pieni koira olla kovapäinen ja kunnon jästi! Jep, niinhän se on. Muuten saatiinkin ihan hyvää palautetta. Kontakteja sujuvimmiksi ( meillä on taas siis palattu askel taaksepäin niiden suhteen) ja minuun enempi liikettä. Koira vetää niin suurella tunteella että käskyt tomeriksi ja antaa mennä. Hyvä siitä kuulemma tulee. Kisavalmis olisi ja kaikkea, mutta kuka uskaltaa tommosen kanssa kisoihin!?! Mutta hyvä koulutus oli ja varmasti varataan uudestaankin! Tiiperö oli mukana katsomassa ja se oli hienosti.

Uusia kuvia koiruuksista löytyy kotareilta, käykää kurkkaamassa jos kiinnostaa :)  

Taas liian myöhään tulee päivityksiä... Oikeasti, kaikki päivät menee liian nopeaan. Illalla kun saan sen tunnin aikaa en saa enään aikaiseksi alkaa päivittämään sivuja. Meillä ei tapahdu kummempia, nautitaan elämästä niinkuin ennenkin. Pimeä alkaa tulla jo niin aikaisin ettei metsään tahdo keritä enään töiden jälkeen... Inhottavaa. Toivottavasti pian saataisiin lunta ettei ihan näin synkkää olisi, tai mieluiten ottaisin kyllä kesän!

Pentu voi hyvin ja russelitkin alkavat jo pikkuhiljaa tajuamaan että riiviö on tullut jäädäkseen. Maime yrittää jo pihalla pikkuista leikittää ja Chiara riehuttaa pentua vuorostaan sisällä. Ja siitä riehuttamisesta ei loppua meinaa tullakkaan! Huh! Pentu on kertakaikkiaan IHANA ja niin mieletön riiviö että oksat pois! Jos joku luulee että russeli on vilkas ja siinä on hommaa niin ei ole ikinä joutunut tekemisiin pyrtsin kanssa :)

Sitten treenipäivityksiä Chiara rintamalla: Toissa torstain reenit meni aikalailla persiilleen. Juu ei ihan sinne mutta aikalailla. Itse en ole tippaakaan tyytyväinen. Radan oisin piirtänyt mutta en edes muista sitä enään :P Semmosta ylenpalttista säätöä tursusi koko halli jälleen. Viime torstain reenit olivatkin sitten mielenkiintoiset! Arvasin että neiti voi olla hiukan tuuliviirinä, mutta että mitä! Chiara oli lähinnä tikittävä aikapommi! Takki päällä se vielä osasi olla koska se on niin ällö ettei sen kanssa voi kunnolla riehua, mutta kun otin sen pois ja olin viemässä koiraa radan alkuun niin itseänikin kauhisti! Koira hyppii, pomppii, raivoo ja HUUTAA suoraa huutoa. Ei tullut pieneen mieleenikään yrittää saada sitä pysymään lähdössä ja radallakin pieni virhe ja koira olisi singonnut ehkä kuuhun... No ei siinä, musta oli kivaa ja tottavie koira meni kuin unelma!! Tehtiin huippukivoja ohjausharjotuksia. Pienellä radalla kokeiltiin montaa erilaista ohjausta. Ihanaa oli tehdä kun kerrankin oli hyvä porukka paikalla ja aikaa oli riittävästi! Chiara irtosi SUPER hyvin ja sai tehtyä mitä ihmeellisempiä temppuja. Koira ampu esteille mielettömän hankalassa kulmassa ja minä onnistuin jopa tekemään meille ah niin vaikean "jaakotuksen" ja koira vielä kaikenlisäksi teki upeasti sen, eikä jäänyt huutamaan mun naaman eteen että "mitä sä idiootti huidot näytä mihi mennään". JIPIIII!! Taas oli mieletön fiilis lähteä hallilta kotiin päin, kiitos siis Suskille ja Päiville huipputreeneistä! Chiara sai jälleen huisin hyvää palautetta :) Hieno koira ja parhaimmillaan pommina, ainakin mun mielestä ;)

Sunnuntaina käytiin treenaamassa kentällä jaakotuksia, flippejä, sylikäännöksiä, pakkovalsseja ja twistejä kun muutaman viikon päästä Tuija tulee testaamaan mitä ollaan opittu... Mein harjotuksen on aivan totaali retuperällä, hävettää jo valmiiksi, mutta eipä voi syyttää ku itseään. Chiara meni kuin menikin kohtalaisen hyvin. Muutaman kerran alussa otin vaan ihan kiinni tulemista sillä ongelmahan meillä on esteelle karkaava koira :D Sen mielestä mun kädet on aivan toissijaset jos vieressä on este... No se alkoi sujumaan kuitenkin. Onhan tässä vielä hetki aikaa treenata ja pakko kai se onkin :) Ainiin kepeille tuloja otin myös pari ja sainkin tehtyä hienot takaaleikkaukset kepeille! JIHAD!!! Ehkä me joskus vielä jotain opitaan. Hyvä viikko reenien kannalta kertakaikkiaan!!

Taas on vierähtänyt päivityksistä tovi, mutta tällä kertaa siihen on ihan oikea syy! Nimittäin viime perjantaina kotiutui kauan odotettu pyreneesi pentumme TiTi-uu. Tämän viikon olen ollu vauvalomalla ja silti tuntuu ettei ole aikaa paljoa koneella istuskella. Muutama kuukausi saattaa mennä hieman huonommilla päivityksillä vastedeskin sillä kiirettä pitää pennun sosiaalistamisen, leikkimisen ja opettamisen kanssa. Tiitiäisen oma blogi on myös avattu ja sinne löydät kotisivujemme kautta. Sitä yritän päivittää mahdollisimman usein jotta saadaan samalla kirjattua ylös pennun oppimispäiväkirjaa.

Onhan tässä toki muutakin tapahtunut. Viime viikon torstain agitreenit menivät ainakin aluksi aivan tosi tosi tosi upeasti! Koira oli jotain loistavan ja maailman parhaan väliltä :) Pitkästä aikaa oli mahtava tunne juosta ja koirakin taisi olla samaa mieltä. Harjoiteltiin irtoamista pienellä radan pätkällä ja kyllähän tuo tuntuu mukavasti irtoavan. Koutsi kyllä oli sitämieltä että voisin vielä säästää paljonkin omaa liikkumistani, koira kyllä menee kun vaan ohjaa! Siitäkin olin ylpeä että Chiara haki hienosti putken pimeään päähän. Tosin se ei mikään järkky paha ollut mutta koska noita on harjoiteltu vain yhden kerran aikaisemmin olin kovin ylpeä tytöstä. Tässä ensimmäinen rata:  

Koska ensimmäinen treeni meni niin hyvin olin melkein jo lähdössä kotiin, sillä olin varma ettei toinen mene enään yhtään loistavasti ja niinhän siinä sitten kävikin... Meillä oli semmoinen pieni harjoitus jossa vedettiin ekaksi koira luokse ja siitä heitettiin sitten esteen yli niin että koira pystyi hyppäämään suorassa linjassa ja samalla ns. kääntymään. Harjoiteltiin tätä siksi että tämä olisi koiraa säästävämpi tapa tehdä käännökset verraten siihen, että koira joutuu kääntymään ilmassa. Meille kyllä selitettiin tarkasti miksi näin, mutta empä jaksa sitä sepustusta tänne kokonaisuudessaan kirjoittaa. Omaa mielipidettä asiaan eikai tarvitse kertoakkaan, kukin tyylillään :) Harjoiteltiin myös vaikeaa keppikulmaa ja persiilleenhän se meni..

Nyt päästään sitten ongelmiimme... Chiara ei tule kiinni vaikka kuinka kutsuisin, pyytäisin, käskisin tai tanssisin kansantansseja. Se karkaa aina seuraavalle esteelle. Noo, koiraa ei saa rankaista jos se hakee, joten nyt kamalasti treeniä ja palkkausta "käteen".  Kepit, kepit ja kepit... Niissä kovasti treeniä varsinkin hankalampia kulmia on syytä alkaa harjoittelemaan. Kontaktit... Koska mä oon alkanut luistaa niistä, luistaa koirakin. Kyllä se hienosti kontaktit ottaa mutta ne olisi syytä vaatia kunnolla, ei vähän sinne päin. Sitten olisi vielä vaikka mitä muuta hiomista vaativaa hommaa, mutta näissä on kai hetkeksi töitä :)

Lauantaina olikin odotettu Tuija Kokkosen agitreeni. Perjantain koiran hakureissun jäljiltä vuorokausi ilman ruokaa, yön kahden tunnin pätkäunilla ja piiperoisen kanssa klo 7 heränneenä tunnustan ettei fiilis ollut mahdollisimman paras Tuijan tiukkaan oppiin.  Ensiksi käytiin läpi kontakteja. Vaikka tämä oli lähinnä kontaktiongelmista kärsiville niin melkein innostuin kosketusalustasta niin paljon että voisin alkaa niin Chiarankin kanssa toimimaan. Sitten katsottiin kaikkien omat kontaktit ja suoritustyylit läpi. Me saatiin noottia siitä että koira varastaa ennenkuin lupa on annettu. No tiesinhän sen, mutta syy tälle on se että omat ohjaajat karjuvat aina JUOKSE JO ja siitä sitten se luistaminen lähti... Selityksiä :) Tuija neuvoi ottamaan pari askelta taakse päin ja painotti että aina treenatessa vaadin koiran kysymään lupaa lähteä seuraavalle esteelle.

Seuraavat kaksi tuntia olikin pelkkää ohjausta. Arvatakaa oliko se meille hankalaa, kun emme ikinä ole harjoitelleet näitä omilla tunneillamme... Jos nyt muutaman ohjauksen osaan, mutta että yhtäkkiä niitä tulee kasa lisää niin se oli kyllä meille hankalaa. Painotan, en todella ollut nukkunut saati syönyt viimeiseen vuorokauteen järin hyvin. Säädettiin, säädettiin ja säädettiin hävettävän paljon. Tuija on varmaan nähnyt vieläkin pahempaa sillä se jopa näytti ymmärtävän meitä. Tyytyi tokaisemaan monien yrityksien jälkeen, että te ette ilmeisesti ole näitä aikaisemmin harjoitelleet :D Hah, no eipä oltu todella mutta kaiken kaikkiaan saatiin kasapäin hyviä neuvova ja vinkkeleitä. Kuukauden päästä Tuija tulee testamaan oppimme radalla. Pakko päästä treenaamaan ettei tartte ihan apinana taas silloin olla.